torstai 9. tammikuuta 2014

Hassua hierontaa ja aatoksia

Maha täynnä ravitsevaa aamupalaa (iiiso kasa vesimelonia ja ananasta, leipää, kuppi kahvia ja vettä), Ruune nukkuu vieressä ja muu sakki on aamupalalla tai jo altaalla uimassa.

Eilen kävin kokeilemassa slap fatia. Näin muutamia päiviä sitten kyltin, jossa mainostettiin eri hierontoja. Sieltä löytyi perinteiset tutut thai massage, foot massage, neck and shoulder, oil massage... Mutta tuo "massage slap fat" erottui selvästi uutena tuttavuutena.

" its massage we slap you fat away!" Vastasi nainen kun kysyin, että mistä tuossa on kyse.

Eilen sitten viimein ehdin kokeilla. Meinasin hajota nauramaan saman tien kun ensimmäiset läpytykset alkoi. Oli kyllä aika koomista touhua! Tee olisi halunnut tulla katsomaan, mutta onneksi jäi muksujen kanssa hotellille ja kävin vain äitini kanssa. Ukko olisi kuitenkin piruuttain kuvannut operaatiota...

No, läski siinä hyllyi ja tutisi kun nainen antoi palaa ihan olan takaa. Voisin veikata, että tunnin läpsiminen käy jo puuduttavasti käsiinkin.

Illalla oli pakko googlata, että mikä tuo tuollainen hieronta oikein on. No, tietysti sieltä tuli sitten vastauksena pelkkiä alapääaiheisia sivustoja, kunnes muuttelin hakusanoja ja lopulta löysin ihan asiallisia tekstejä.

Selluliitinkarkoitus operaatiohan tuo on. Tuloksista en tiedä, mutta uutta kokemusta rikkaampana! Toisaalta, olen aika luottavainen nykyään thaimaalaisten sanomisiin, varsinkin terveyteen liittyvissä asioissa. Eli eiköhän tuo ainakin yhden sellumöykyn karistanut jollei muuta!

Muutama eka päivää vanhempieni tulon jälkeen meni siinä, että totuteltiin vähän toisenlaiseen olemiseen. Oltiin niin totuttu siihen, että pyöritään paljon omalla porukalla, että pakka menee uusiksi kun tulee muita ihmisiä. Kun yksi haluaa olla altaalla, toinen mennä syömään ja kolmas haaveilee retkestä toiselle puolelle saarta, täytyy aina miettiä, että miten porukka jaetaan. Nyt kuitenkin kasa on asettunut suht omiin uomiinsa; mummi tykkää ottaa helposti ja rennosti, altaan, rannan ja hotellin maastossa siis. Vaari nukkuu pitkään ja jaksaisi sitten touhuta koko iltapäivän. Muksut ovat viimeiset pari päivää viettäneet altaalla ja Tyty on musta kuin papu. Itse otan nykyään Ruunen kanssa aamupäivällä päikyt huoneessa, poju kun nukkuu parhaiten sisällä viileässä.

Totuttelua vaati aluksi muös se, että kun itse on lomafiiliksillä, toiset eivät vielä ole. Monen monta kertaa kuulin toistelevani lausetta "ei se haittaa mitään" kun mummi tai vaari torui lapsia käsien laitosta suun, mullassa möyrimisestä tai vastaavasta. Ymmärsivät kyllä, kun selitti, että ollaan jo kuukausi täällä oltu, eiköhän se bakteerikanta ole jo saavutettu kraanavedellä hampaiden pesulla ja kädetkin on varmasti sen sata kertaa nuoltu läpi.

Vuokrattiin auto pari päivää sitten ja kierrettiin muutamassa paikkaa. Ensin temppelille, sitten Big Buddhan luo. Huikea patsas vuoren päällä.

Joku noissa temppeleissä ja kaikkeen buddhalaisuuteen vetää koko ajan puoleensa. Tuolla ison Buddhan luona oli munkki, joka siunasi ihmisiä ja rannekkeita, jotka sitten antoi ihmisille. Olisin itsekin halunnut mennä, mutta jono oli aika pitkä ja pelkäsin, että purskahtaisin rääkymään jännityksestä. En oikein osaa itkeä kauniisti, naama menee aina tulipunaiseksi ja nikottelen saamatta sanaa suustani.

Haluaisin käydä ihan rauhassa vielä yhdellä temppelillä, mutta ehkä se onnistuu sitten viimeistään Bangkokissa.

Tuon jälkeen käytiin kalastajien satamassa. Rannalta sai ostaa tuoreita merenantimia ja mennä tien toiselle puolelle ravintolaan kokkauttamaan ne. Ostin kilon katkarapuja kahdeksalla eurolla ja vein kokattavaksi. Oli taivaallisen hyvää! Kokkaus maksoi reilut kolme euroa.

Löydettiin myös läheltä aika hyvä paikallisten ruokapaikka. Siellä kävin toissailtana Teen ka isäni kanssa. Grillistä suolattu kilon kala, katkarapuja, rapu, vihanneksia ja sticky ricea. Todella maukasta ja hyvää!

Täällä se on niin totta, että mene sinne syömään missä paikallisetkin syö. Hyvää ruokaa olen syönyt joka paikassa, mutta onko se sitten tunnelma vai mikä, mutta katukeittiöistä ja paikallisten ravintoloista saa aina todella hyvänmakuista ruokaa.

Päivät käy vähiin täällä ja sen takia koti on ruvennut pyörimään jo mielessä. Veikalla ei enää ole kiire kotiin kun mummi ja vaari ovat täällä, mutta itse vähän kaipaan keskusteluja ystävien kanssa. Toisaalta tällainen aivoton oleminen mahdollistaa sen, että tulee myös mietittyä vähän syvempiä asioita. Itse ainakin huomaan nauttivani ihan vain omasta seurastani koko ajan enemmän. Ja olen taas himppusen verran enemmän oppinut olemaan hetkessä läsnä. Sisäinen rauha on se, mihin olen pyrkinyt ja ehkä tämä täällä olo on mahdollistanut sen, että se on taas helpompi saavuttaa. Täällä elämänmeno ja ihmiset ovat niin erilaisia kuin kotona. Kun saisi saman olotilan pysymään vielä Suomessakin, niin olisi hyvä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ilahduttaa aina!
Tarkistan vain ensin, ettei mukaan ole eksynyt vahingossa mitään henkilötietoihimme liittyvää.